Päätös lemmikin elämän päättämisestä on monelle vaikea paikka. Silloin päätöstä on helppo siirtää aina vain huomiseen. Aina kyse ei kuitenkaan ole itsekkyydestä tai tahallisesta piittaamattomuudesta. Esimerkiksi ikääntyvän kissan pikkuhiljaa etenevää hiipumista voi olla vaikea huomata. Eläin ei välttämättä näytä esimerkiksi kipuaan kovin selvästi.

Pelkkä vanhuus ei ole eutanasian peruste eikä kissan korkea ikä itsessään ole sairaus. Iän myötä monien sairauksien ja vaivojen riski kuitenkin lisääntyy. Kehittynyt eläinlääketiede mahdollistaa monenlaisia hoitoja ja kissaa voidaan periaatteessa hoitaa yhtä pitkälle kuin ihmistäkin.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kissa elää hetkessä eikä ymmärrä, että hoitoihin liittyvän kärsimyksen jälkeen vointi saattaa helpottaa. Se voi kokea jo pelkän lääkkeiden antamisen stressaavana ja hoidot saattavat olla kivuliaita. 

Kissan parhaaksi

Eläinlääkärin kanssa kannattaa puntaroida tarkasti, millainen on oman kissan hoidon ennuste sekä sitä, millaiset ja kuinka vaativat hoidot ovat realistisia niin lemmikin kuin omistajankin näkökulmasta. Esimerkiksi kissan syöpähoitoihin tai erilaisiin leikkauksiin seurantakäynteineen ja kuntoutuksineen kuluu helposti tuhansia euroja.

Eläin ei koskaan saisi kärsiä rahanpuutteen takia. Tämän vuoksi ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on tärkeää. Esimerkiksi kissan hampaat kannattaisi hoitaa mieluummin ajoissa, ennen kuin ongelmia syntyy. Mitä huonompaan kuntoon hampaat päästetään sitä kalliimpi loppulasku – eikä tilanne ole eläimenkään edun mukainen. Jos asianmukaista hoitoa ei talouden tai muun syyn takia pysty sairaalle lemmikilleen järjestämään, niin on hyvä miettiä vakavasti, olisiko kissasta luopuminen paras vaihtoehto.

Kun lajityypillinen elämä käy mahdottomaksi, on aika luopua

Kissat koetaan perheenjäseninä ja niiden tarpeet kuvitellaan helposti ihmisen kanssa samanlaisiksi.

Halu nähdä asiat parhain päin on suuri, vaikka kissa olisi kuinka sairas. Sairastuneen kissan hoitaminen ja kuntouttaminen ei ole aina edes mahdollista. Kun se ei pysty toteuttamaan fysiologisia tarpeitaan ja lajityypillistä käyttäytymistään, on aika katsoa totuutta silmiin.

Vaikka omistaja rakastaisi vaikeasti sairastunutta kissaansa äärettömästi ja se näyttäisi muuten reippaalta ja iloiselta, on riippuvaisuus ihmisen avusta aina ongelmallista. Entä kun kissa jää yksin? Jos se ei pääse omin voimin juomaan, makuulle, tarpeilleen tai liikkumaan, on sen edun mukaista päätyä eutanasiaan. Vaikka omistaja olisi kuinka sitoutunut kissansa hoitamiseen, hän ei voi olla sen vieressä joka hetki.

Viimeiselle matkalle voi myös saattaa kotona

Vaikka eutanasia klinikalla näyttää olevan yleisempi tapa päättää yhteinen matka, on myös kotona tapahtuva eutanasia mahdollinen. Kissa saa olla rauhassa tutussa ympäristössä, rakkaiden ihmisten ympäröimänä, eikä sillä ole kuljetuksen aiheuttamaa stressiä eivätkä vieraat äänet tai hajut pelota sitä.

Ylivoimaisesti yleisin syy kotieutanasialle on se, että omistaja haluaa tarjota kissalleen kauniin ja rauhallisen lähdön ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.

Entä sitten, kun hyvästit on sanottu?

Kun oma kissaystävä kuolee, surun lisäksi iskee neuvottomuus: mitä kuolleelle eläimelle tehdään?

Eutanasian jälkeen valtaosa kissoista menee tuhkattavaksi joko eläinlääkäriaseman kautta tai omistajan itsensä toimittamana. Yksilötuhkauksessa kissan tuhka säilötään uurnaan, joka toimitetaan omistajalle. Yhteistuhkauksessa kissan tuhkat sirotellaan tuhkaamon alueelle tarkoitukseen varatulle paikalle.

Jos haluaa haudata kissan taajama-alueelle ilman tuhkaamista, on syytä kysyä paikalliselta eläinlääkäriltä, missä se on luvallista. Kunnalliset jätehuoltomääräykset saattavat kieltää hautaamisen. Ympäristönsuojelumääräykset rajoittavat hautaamista vesistöjen, kaivojen, rantojen, virtaavan veden, pohjavesien ja vedenottamon lähelle. Maaseudulla kissa on haudattava yli puolen metrin syvyyteen, etteivät muut eläimet pääse siihen käsiksi. Eläintä ei pidä haudata muovisessa tai muuten maatumattomassa pakkauksessa eikä maaseudullakaan vesistöjen tai kaivojen lähelle.

Kissan menettämistä saa surra

Kissan kuolema voi herättää voimakkaita tuntemuksia omistajassa. Jopa niin voimakkaita, että ne yllättävät ihmisen itsensäkin kokonaan. Tunteita saatetaan myös häpeillä ja selitellä muille ihmisille.

Surun kokeminen on yksilöllistä ja yhteiskunnassamme lemmikin kuoleman aiheuttamaa surua ei yleensä huomioida tai sitä jopa vähätellään. Lemmikin kuolema voi kuitenkin järkyttää suurestikin omistajan elämää. Lemmikin pelkkä läsnäolo vähentää yksinäisyyttä ja helpottaa ahdistuneisuutta.

Lemmikeistä tulee usein myös erottamaton osa identiteettiämme, joten niiden menetys rikkoo käsitystämme siitä, mitä olemme. Rutiinit, kuten kissan kanssa leikkiminen tuovat elämään merkitystä ja sisältöä. Lemmikin menettäminen rikkoo näitä rutiineja ja surun lisäksi olo voi olla tyhjä ja eksynyt.

Lue myös: