Sureminen on tärkeää

Surun kokeminen on yksilöllistä ja yhteiskunnassamme lemmikin kuoleman aiheuttamaa surua ei yleensä huomioida tai sitä jopa vähätellään. Lemmikin kuolema voi kuitenkin järkyttää suurestikin omistajan elämää.

Lemmikin pelkkä läsnäolo vähentää yksinäisyyttä ja helpottaa ahdistuneisuutta. Kun menetämme lemmikin, menetämme samalla tärkeän tuen ja lohdun tuojan.

Lemmikeistä tulee usein myös erottamaton osa identiteettiämme, joten niiden menetys rikkoo käsitystämme siitä, mitä olemme. Kissoilla on omia Instagram-tilejä, joilla voi olla tuhansia seuraajia. Myös rutiinit ja velvollisuudet ovat osa lemmikkiperheen arkea. Rutiinit, kuten kissan kanssa ulkoilu tuovat elämään merkitystä ja sisältöä. Kissan menettäminen rikkoo rutiineja ja surun lisäksi olo voi olla tyhjä ja eksynyt, kun osa päivittäisistä rutiineista katoaa.

Surun vaiheet:

  • Shokki – kestää muutamasta minuutista muutamiin päiviin.
  • Syyllisyys – saatat kokea, että olisit voinut olla kiltimpi tai toivot, että olisit viettänyt enemmän aikaa lemmikkisi kanssa. Kaikki lemmikinomistajat käyvät tämän vaiheen läpi, vaikka lemmikki olisi ollut todella rakastettu ja saanut elää hyvän elämän.
  • Hyväksyntä – hyväksyminen vaatii usein aikaa, mutta lopulta hyväksyt tapahtuneen. Menetyksestä ja tuntemistasi tunteista tulee osa sinua ja näet sen elämänkokemuksena. Hyväksyntä kestää usein noin 6 kuukautta.

Kuinka käsitellä ja helpottaa omaa surua

Suru on raskasta, mutta voit tehdä asioita, jotka auttavat suruprosessissa. Perusperiaatteet ovat: salli, puhu, anna anteeksi ja etsi tukea.

Salli

Suru on luonnollinen tunne, ja on täysin normaalia surra menetystä rakkaasta – oli kyseessä kuka tahansa. Tämä on tärkeää pitää mielessä. Jos eläimellä oli suuri merkitys arjessasi, se saattaa tuntua erityisen voimakkaasti nyt, ja kaipaamisen hetkiä on monia.

Ensimmäisenä anna itsellesi lupa surra. Tee se omalla tavallasi. Moni on kuullut suruprosessin vaiheista ja saattaa ajatella, että suru pitää kokea tietyssä järjestyksessä, mutta todellisuudessa prosessi on joustavampi ja yksilöllisempi.

Jos surevia on useampia, anna tilaa myös toisten omalle suruprosessille ja heidän tavalleen käsitellä asiaa. Se on täysin sallittua.

Puhu

Puhu eläimestä perheessä ja ystävien kanssa. Sosiaalinen tuki on tärkeää surevalle. Moni tuntee tarvetta kertoa eläimen elämästä ja omista tunteistaan, ja tämä voi auttaa käsittelemään menetystä. Ajan myötä muistoista voi tulla ilon ja kiitollisuuden lähde – kiitollisuutta siitä, että sai jakaa elämän tämän rakkaan kanssa.

Jos läheisesi eivät ymmärrä suruasi tai eivät jaksa kuunnella, etsi muita ihmisiä, joiden kanssa voit keskustella. Voit löytää muita eläinystäviä internetistä tai harrastusyhteisöistä.

Jos osa läheisistä suhtautuu asiaan välinpitämättömästi, yritä sivuuttaa heidän reaktionsa – tai ehkä voisit kutsua heidät mukaan suruun toisin keinoin, kuten yhteisillä positiivisilla hetkillä, jotka antavat mahdollisuuden ”hengähtää” surusta. Se on myös tärkeää.

Anna anteeksi

Monet syyttävät itseään siitä, etteivät tehneet jotain toisin. Eutanasian yhteydessä moni pohtii, tapahtuiko se liian aikaisin tai liian myöhään. Jos eläin katosi tai joutui onnettomuuteen, ihminen saattaa ajatella, että olisi voinut estää tapahtuneen. Kuitenkin ihmiset tekevät yleensä parhaansa, eikä kukaan ole täydellinen. Syyllisyys on yleistä, mutta harvoin oikeutettua – ja vielä harvemmin rakentavaa.

Useimmat meistä ovat taitavampia huolehtimaan läheisistään kuin itsestään. Siksi voi auttaa, jos mietit, syyttäisikö ystäväsi sinua – tai syyttäisikö eläin itse sinua. Yritä antaa itsellesi anteeksi, jos tunnet, että olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Anna anteeksi myös muille, jos heidän toiminnassaan oli mielestäsi virheitä. Tässäkin voi auttaa keskustelu jonkun kanssa.

Etsi tukea

Eläinlääkärit eivät yleensä päätä eutanasian ajankohtaa puolestasi, mutta he voivat neuvoa. Ennen eutanasiaa – mahdollisesti jo varhain lemmikin elämässä – voi keskustella eläinlääkärin kanssa siitä, miten viimeisistä hetkistä voisi tehdä mahdollisimman helppoja sekä eläimelle että omistajalle. Jos olet epävarma omasta kyvystäsi tunnistaa oikea hetki, voit ehkä sopia eläinlääkärin kanssa, että hän ilmoittaa sinulle suoraan, kun tilanne alkaa olla eläimen kannalta kohtuuton.

Monet eläinlääkärit ovat nykyään taitavia antamaan tilaa surulle, esimerkiksi järjestämällä eutanasian eläimen kotona tai klinikalla rauhallisessa huoneessa, jossa omistaja voi viettää hetken rauhassa menehtyneen eläimen kanssa. Monet myyvät myös muistoesineitä (esimerkiksi tuhka-amuletteja ja uurnia), joita voi käyttää muistojen vaalimiseen.

Surun ja menetyksen käsittelyn jälkeen voit haluta hankkia toisen lemmikin. Muista kuitenkin, että uusi lemmikki ei voi korvata menetettyä ystävääsi. Kaikki lemmikit ovat yksilöitä ja niillä on omat, erikoiset luonteenpiirteensä, jotka tekevät niistä niin ainutlaatuisia.

Lue myös: