Kun koiran hankintapäätös on tehty, herää varmasti paljon kysymyksiä siitä, miten pentu kasvatetaan, kuinka paljon sitä pitäisi ulkoiluttaa tai miten pentu opetetaan olemaan yksin kotona. Tässä artikkelissa vastaamme yleisimpiin kysymyksiin pennun hoidosta.
Pistorasiat
Pistorasiat voidaan peittää pistorasioille tarkoitetuilla peitelevyillä. Jos et ole varma, miten peitelevy asetetaan, voit kysyä neuvoa lähimmästä elektroniikkaliikkeestä.
Kodin johdot ja kaapelit
Pennut ovat uteliaita ja tutkivat maailmaa suullaan. Lattian rajassa olevat johdot joutuvat helposti pennun hampaisiin, ja koira voi saada vaarallisen sähköiskun. Siirrä siis kodin johdot ja kaapelit suojaan esimerkiksi johtolaatikkoon tai suojakoteloon - tai estä pennun pääsy sähkölaitteiden virranjakelupitseeseen aidalla tai portilla.
Pienet tavarat
Kaikenlaiset pienesineet voivat nieltyinä aiheuttaa suolitukoksen ja vahinkoa pennun vatsalle ja suolistolle. Huolehdi, ettei pennun ulottuvilla ole mitään, minkä et halua joutuvan sen suuhun.
Myrkylliset kasvit ja aineet
Sijoita koirille myrkylliset kasvit, siivousaineet sekä lääkkeet pennun ulottumattomiin. Lue lisää: Lista koiralle vaarallisista aineista ja kasveista
Turvallisuuden lisäämiseksi voit rajoittaa pentuportilla aluetta, jolla pentusi voi liikkua kotona.
Lue myös: Pentujen yleiset haaverit
Jotta pentu tuntisi olonsa turvalliseksi uudessa ympäristössään, suosittelemme viettämään ensimmäiset yöt pennun vierellä. Pentu on tottunut emän ja sisarrustensa läheisyyteen, joten totuta pentu asteittain uusiin tapohin. Sänkyyn pentua ei tarvitse ottaa - voit itse aluksi nukkua pennun kanssa siellä, missä haluat, että koirasi jatkossa viettää yönsä.
Valitse pennun lepopaikaksi rauhallinen tila kodistasi. Tämän paikan tulisi olla pysyvä, jotta pentu oppii, mihin sen on turvallista vetäytyä ja missä se saa aina levätä rauhassa.
Useimmat kasvattajat antavat ohjeita ruokinnan määrästä ja tiheydestä. Rodusta riippumatta pennun energian, proteiinien, kivennäisaineiden ja vitamiinien tarve on aikuista koiraa suurempi. Myös ruoansulatuskanavan toiminnot ovat pennulla erilaiset, sillä ne eivät esimerkiksi pysty sulattamaan tärkkelystä yhtä hyvin.
Luovutusikäisen (noin 8 vkoa) ikäisen pennun tulisi syödä 3-4 kertaa päivässä sen koosta riippuen. Aterioiden tulisi jakautua tasaisesti päivän aikana. Kun koira on kasvanut sen lopullisiin mittoihin, voit vähentää ateriat kahteen tai kolmeen kertaan päivässä.
Älä jätä pientä lasta ja pentua kahden kesken
Aikuisen on aina oltava läsnä, kun pieni lapsi ja pentu ovat yhdessä. Lapset saattavat esimerkiksi vetää pentua hännästä tai korvista, mikä voi pelästyttää ja ärsyttää pentua.
Aikuinen on aina vastuutta pennusta
Älä jätä koiranpentua lapsen vastuulle. Ulkoilutuksesta ja ruokinnasta vastaa aina aikuinen. Lapsi voi toki olla mukana ja auttaa ikätasonsa mukaan pennun hoidossa. Pienten lasten ei kannata antaa myöskään nostella pentua. Jos pentu esimerkiksi rimpuilee ja putoaa, loukkaantumisriski on todellinen.
Anna lapsen luoda suhde koiraan
Mitä enemmän aikaa lapsesi viettää pennun kanssa, sitä vahvemmaksi heidän suhteensa voi muodostua. Anna lapsesi tuntea omistajuutta koiraa kohtaan. Viekää pentu yhdessä kävelylle, ja anna lapsen auttaa esimerkiksi ruoan tarjoilussa ja vesiastian täyttämisessä. Mitä enemmän lapsi oppii koiran tavoista ja elämästä, sen todennäköisempää on myös se, että koiraa kunnioitetaan eikä sitä ärsytetä tahallaan.
Opettele tulkitsemaan koiraasi
Opettele tunnistamaan, kuinka koira viestii tunteistaan ja tarpeistaan. Jos pentu vaikuttaa stressaantuneelta tai pelokkaalta, on syytä antaa sille tilaa ja kertoa lapsille, että pentua ei saa nyt häiritä.
Aseta yhteiset pelissäännöt
Kerro lapsellle, mitä pennun kanssa saa ja ei saa tehdä. Pentua leikitetään vain leluilla - ei käsillä. Ja kun pentu haluaa levätä, sen pedille ei mennä häritsemään. Sama pätee ruokailuhetkiin. Opeta myös pennulle rajoja ja ole johdonmukainen esimerksi hyppimisen kieltämisessä.
Autoreissuille ei yleensä ole ikärajaa, mutta suosittelemme, ettet tee pitkiä matkoja pennun ensimmäisillä viikoilla. On tärkeää, että pentu totutetaan autoiluun vähitellen.
On hyvä huomioida, että pennun mukaan ottaminen vaatii enemmän pysähdyksiä kuin vanhemman koiran. Jotkut koirat nauttivat autossa olosta alusta alkaen, kun taas toiset saattavat kokea sen jännittävänä ja tuntea pahoinvointia. Pennun matkapahoinvointi menee yleensä itsestään ohi, koiran kasvaessa.
Tavallisessa henkilöautossa koira matkaa useimmiten matkustamossa tai auton takatilassa. Autossa koiralla tulee aina olla joko turvavyövaljaat tai oma häkki.
Lue lisää: Näin koira matkustaa autossa turvallisesti
Sisäsiisteyttä on hyvä aloittaa harjoittelemaan heti, kun pentu saapuu kotiin. Pentu ei aluksi ymmärrä, mihin paikkoihin se saa tehdä tarpeensa. Siksi se on riippuvainen omistajansa opastuksesta.
Mitä aktiivisempi olet itse ensimmäisinä viikkoina, sen nopeammin pentu yleensä oppii jutun juonen. Pennun pidättelykyky on vielä kehittymässä, joten vahinkoja saattaa sattua harjoittelusta huolimatta.
Pennun tulisi päästä tekemään tarpeensa aina tarvittaessa ja erityisesti nukkumisen, leikkimisen ja ruokailun jälkeen. Vie pentu jo ennakoiden ulos, jotta se oppii rutiinit. Kehu pentua aina, kun se tekee tarpeensa haluttuun paikkaan. Tämä jättää positiivisen muistijäljen ja kannustaa pentua toimimaan samoin uudelleen.
Koiran on hyvä tottua hampaiden tutkimiseen ja suun käsittelyyn jo pentuna. Aluksi voit varovasti avata pennun suuta ja kosketella sen hampaita. Näin pentu tottuu käsittelyyn ja siihen, että voit katsoa sen suuhun ilman, että mitään pelottavaa tapahtuu. Harjoittelu kannattaa aloittaa, kun pentu on rauhallinen.
Vähitellen voitte harjoitella myös hammasharjan käyntiä suussa ja totutella uuteen rutiiniin. Etene vähitellen ja anna pennulle paljon kehuja sekä makupala hyvin sujuneesta harjoittelusta.
Kun pentu on totutettu pienestä pitäen suun käsittelyyn, ja hampaiden tarkastuksesta on tullut sille mukava yhteinen hetki omistajan kanssa, on itse hampaiden harjaus helpompi aloittaa. Kun maitohampaat ovat vaihtuneet pysyviin hampaisiin, on hyvä aika aloittaa säännöllinen hampaiden harjaus.
Pennun kynnet kasvavat nopeasti, joten niitä on hyvä leikata hieman joka viikko. Koiran kynsienleikkuu kannattaa opetella tekemään itse. Kun leikkaat pentusi kynsiä säännöllisesti, kynnet pysyvät paremmassa kunnossa ja pentu saa myös hyvää käsittelyharjoitusta säännöllisesti.
Aluksi voi olla hyvä idea leikata yksi kynsi kerrallaan ja palkita pentu jokaisesta onnistuneesta kynnen leikkuusta. Muista, että pennun kärsivällisyys ei ole vielä aikuisten koiran tasoa. Pidä tarvittaessa taukoja ja pyri päättämään harjoitus positiiviseen onnistumiseen.
Pentu varmasti protestoi aluksi, mutta älä hätkähdä. Ole jämäkkä, mutta lempeä. Huolehdi, että käytössäsi on terävät kynsisakset sekä riittävä valaistus - näin tehtävä hoituu helpommin.
Pesun tarve riippuu pennun turkin laadusta ja rakenteesta. Lyhytturkkinen koira on pestävä vain silloin, kun turkki on likainen. Pitkäkarvaiset koirat puolestaan vaativat pesua tavallisesti hieman useammin. Koiran voi myös huuhtoa pelkällä vedellä - aina ei tarvita shampoopesua.
Käytä koiran turkin pesussa aina koirashampoota ja haaleaa vettä. Ihmisille suunnatut tuotteet (mukaanlukien lasten shampoot) eivät sovi koiralle. Eri karvanlaaduille on olemassa omat tuotteensa, ja silkkiset turkit vaativat joskus myös hoitoainekäsittelyn. Apua oikean tuotteen valintaan saat koiran kasvattajalta tai lemmikkitarvikeliikkeestä.
Aivan aluksi riittävät pienet 5-10 minuutin kävelylenkit esimerkiksi omalla pihalla tai kotinurkilla. Pennun on hyvä antaa kotiutua rauhassa ennen kuin laajennatte reviiriä ulkoilun merkeissä.
Pennun rokotesuoja ei myöskään ole ensimmäisinä viikkoina valmis, joten sitä ei kannata viedä vielä tutustumaan vieraisiin koriin tai paikkoihin, joissa liikkuu runsaasti muita koiria. Tavatkaa aluksi vain tuttuja, rokotettuja aikuisia koiria.
Pennun kehitykselle on tärkeää, että se saa liikkua vapaasti ja mahdollisemman monipuolisessa maastossa. Varmista kuitenkin, että pentu on koko ajan hallinnassasi. Pitkä talutin eli liina on oiva apuväline metsäretkille.
Ulkoilun määrää ja kävelylenkkien pituutta voidaan lisätä vähitellen, mutta ne on sovitettava pennun koon ja aktiivisuustarpeen mukaan. Omaehtoinen liikunta on kaiken a ja o pienen pennun kanssa. Kun pentu on selkeästi väsynyt, on aika mennä kotiin lepäämään.
Juoksulenkkien ja rankempien aktiviteettien aika on vasta, kun koira lähestyy vuoden ikää. Anna koiran fysiikan kehittyä rauhassa, ennen kuin aloitat varsinaisen treenaamisen.
On olemassa monia erilaisia menetelmiä, joilla saat pennun kävelemään nätisti hihnassa.
Tässä on yksi tapa, jota voi käyttää harjoittelussa:
Muiden koirien tapaaminen on tärkeää pennun sosiaalistumisen kannalta. Pennun ensimäiset 12-14 viikkoa ovat erityisen herkkää aikaa sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta. Tämä aika kannattaa käyttää hyvin ja harkitusti hyödykseen.
Aivan ensimmäiset päivät kotona on hyvä rahoittaa omaan laumaan ja uuteen kotiin tutusmiselle. Vierailijoiden määrää kannattaa rajoittaa ensimmäisinä päivinä, jotta pentu leimaantuu ensin omaan perheenseen ja kokee olonsa turvalliseksi.
Kun pentu on kotiutunut, voi pennun antaa tutustua myös perheen ulkopuolisiin koiriin ja ihmisiin. Anna pennun tavata vain aikuisia koiria, joiden tiedät olevan rokotettuja, rauhallisia ja ystävällisiä. On tärkeää, että kokemus on pennulle positiivinen ja että sillä on tarvittaessa mahdollisuus myös perääntyä. Näin tilanteesta ei tule pennulle ahdistava, vaan luottamusta ja uteliasta elämänasennetta kasvattava.
Pennun rokotesuoja on valmis tehosterokotuksen jälkeen, yleensä noin 16-20 viikon iässä, riippuen siitä, milloin rokotusohjelma on aloitettu. Tällöin voitte turvallisesti lähteä tutustumaan myös uusiin paikoihin ja ympäristöihin.
Harrastaminen ja lajitreenit tulisi aloittaa vasta, kun koira on täysikasvuinen (isot koirat yleensä 12-15 kk, pienet 6-12 kk iässä). Suurikokoiset rodut tarvitsevat enemmän aikaa kehittyäkseen, ennen kuin niiden nivelet kestävät suurempaa kuormitusta.
Anna pennun kasvaa rauhassa ja keskity fyysisen aktivoinnin sijaan henkiseen stimulaatioon, tapakasvatukseen, käsittelykoulutukseen sekä luottamussuhteenne lujittamiseen.
Pentua voi ja pitää kouluttaa jo pienestä pitäen. Käytä pikkupentuaika hyväksesi ja luo kontakti koiraasi. Näin varsinainen lajiharjoittelun aloittaminen on helpompaa, kun teillä on jo yhteinen kieli ja hyvä luottamussuhde toisiinne.
Voit aloittaa harjoittelun poistumalla huoneesta vain muutamaksi sekunniksi. Jätä pentu rajatulle alueelle, jossa se tuntee olonsa turvalliseksi ja poistu hetkeksi portin tai oven toiselle puolelle. Harjoittelu kannattaa aluksi ajoittaa hetkeen, jolloin pentu on rauhallinen ja väsynyt. Näin onnistuminen on todennäköisempää.
Paluusta ei kannata tehdä sen suurempaa numeroa. Idea on totuttaa pentu askel askeleelta yhä pidempiin yksinolohetkiin, ja osoittaa sille, että omistaja kyllä palaa, vaikka onkin hetken poissa näkyvistä. Harjoitteluvaiheessa tärkeintä on, että palaat silloin, kun koira on vielä rauhallinen. Älä järjestä suurta jäähyväis- tai tervetuloseremoniaa, koska pennulle pitäisi olla luonnollista olla yksin ja yhtä luonnollista, että palaat takaisin.
Kun harjoitukset etenevät siihen pisteeseen, että lähdet kotoa pois, huolehdi, että koiralla on turvallinen tila, lepopaikka, vettä ja vaikka puruluita ajanvietteeksi. Ja muista, että vaikka tekisit etätöitä tai olet muuten paljon kotona; koira kannattaa silti totuttaa lyhyisiin yksinoloihin kaiken varalle.
Aivan pieni, juuri uuteen kotiin tuotu pentu ei ole koskaan tottunut olemaan yksin, joten sitä ei voi jättää heti moneksi tunniksi itsekseen kotiin. Totuta koira yksinoloon asteittain ja huolehdi riittävästä, ikätason mukaisesta aktivoinnista muuna aikana.
Yksinoloaika riippuu täysin siitä, mihin koira on totutettu. Jos aluksi vietät pennun kanssa vaikkapa koko kesäloman kotona ja sitten palaat töihin, et voi olettaa, että koira sopeutuu tilanteeseen ilman, että sille on opetettu yksinolon taito.
