Punkkien torjunta on nykyään koiranomistajan arkea, aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Lääkkeillä voidaan ehkäistä punkkien levittämiä vaarallisia sairauksia, mutta harva tulee ajatelleeksi, että koiran punkkilääkitys voi kuormittaa ympäristöä.
Iholle annosteltavien paikallisvaleluliuosten ja lääkepantojen vaikuttavat aineet (mm. fiproniili, permetriini, imidaklopridi) tappavat punkkien lisäksi muitakin niveljalkaisia eliöitä, jopa vesieliöitä. Suun kautta tai injektiona annettavat punkkilääkkeet (mm. milbemysiinioksiimi, afoksolaneeri, lotilaneeri) voivat puolestaan päätyä ympäristöön koiran virtsan ja ulosteiden välityksellä.
Suosituksena onkin, että punkkilääkettä saaneen koiran ulosteet ja karvat tulisi kerätä luonnosta. Lisäksi iholle annosteltavia punkkilääkkeitä saaneiden koirien uimista luonnonvesissä tulee rajoittaa lääkkeen antamisen jälkeen.
Injektiona tai suun kautta koiralle annettu lääke päätyy luontoon jätösten mukana. Sadevedet voivat kuljettaa lääkejäämiä myös vesistöihin.
Uloste voi sisältää myrkyllisiä ainesosia vielä useita kuukausia punkkilääkkeen annon jälkeen, koska kyseiset lääkeaineet on tarkoitettu nimenomaan pitkävaikutteisiksi. Pistoksena annettavan punkkilääkkeen etu on se, että tarvittava lääkemäärä on pienempi, jolloin sitä erittyy ulosteisiin vähemmän.
Ympäristöhaittojen minimoimiseksi koirankakat tulee aina kerätä ja laittaa sekajätteeseen. Punkkilääkityksen saaneen koiran jätökset on hyvä kerätä myös metsistä ja maaseudulta, ei vain hoidetuilta taajama-alueilta.
Suun kautta tai pistoksena annettavat punkkilääkkeet eivät ole ainoa ongelman aiheuttaja. Lääkepannoissa ja paikallisvaleluliuoksissa vaikuttavaa ainetta on runsaasti, ja lääkeainetta liukenee iholle ja näin ollen myös ympäristöön pidemmän aikaa.
Uiminen pian paikallisvaleluliuoksen jälkeen johtaa siihen, että vaikuttavat aineet huuhtoutuvat vesistöihin, missä ne ovat haitallisia vedessä eläville eliöille. Koska monet hyönteiset ovat ravintoa linnuille ja muille eläimille, lääkkeiden vaikutukset voivat heijastua koko ravintoketjuun.
Myös koiran harjauksen tai karvanvaihdon yhteydessä irtokarvoihin voi jäädä lääkejäämiä, kun käytössä on ollut paikallisvaleluliuos tai lääkepanta. Koirankarvojen päätyminen lintujen pesiin voi tällöin lisätä linnunpoikasten kuolleisuutta.
Vaikka punkkilääkkeistä on hyötyä sekä koiran että ihmisten terveydelle, niiden käyttö ei ole riskitöntä ympäristölle. Siksi lemmikin omistajan on aina syytä miettiä, onko lääkitys tarpeen ja mikä valmiste sopii parhaiten juuri omaan elämäntilanteeseen.
Tärkeintä on löytää tasapaino hyötyjen ja haittojen välille, ja valita omaan tilanteeseen sopiva valmiste. Pienillä teoilla jokainen koiranomistaja voi vaikuttaa luonnon hyvinvointiin ja vähentää koirien punkkilääkkeiden aiheuttamaa ympäristökuormitusta.
Muistilista koiranomistajalle:
Arvioi, onko säännölliselle lääkitykselle tarvetta. Päivittäinen punkkitarkastus on tehokas tapa suojata lemmikkiä silloin, kun alueella ei ole paljon punkkeja.
Paljon uivalle koiralle suun kautta tai pistoksena annettava lääke on parempi vaihtoehto kuin iholle annosteltava liuos tai lääkepanta. Älä päästä lemmikkiä uimaan heti paikallisvalmisteen tai punkkipannan laiton jälkeen.
Laita karvat ja kakkapussit sekajätteeseen – ne eivät jätökset kuulu luontoon, vessanpönttöön tai kompostiin.
Lue lääkkeen pakkausseloste huolellisesti ja toimi ohjeen mukaan. Vie käytetyt pannat ja annospipetit apteekkiin. Lääkejäämien vuoksi ne eivät kuulu normaaliin roska-astiaan.
