Pennun omistaminen on ihanaa, mutta siihen liittyy myös paljon vastuuta ja paljon kysymyksiä. Milloin ja miten pentua kannattaa kouluttaa? Mitä kaikkea pennulle tulee opettaa? Tässä artikkelissa jaamme parhaat vinkkimme pennun tapakasvatukseen.
Pennun tapakasvatus ei tarkoita varsinaista koulutusta, esimerkiksi käskystä istumista tai vierellä kävelyä. Tapakasvatuksessa kyse on yhteiselämäänne sujuvoittavista ja koiran hallintaa lisäävistä taidoista – siis taidoista, joita pentu itse tarvitsee voidakseen hyvin.
Pennun tarvitsemia tärkeitä elämäntaitoja ovat muun muassa sosiaaliset taidot, positiivinen suhtautuminen uusiin asioihin ja ääniin, käsittely, rauhoittuminen sekä yksinolo. Kun pentu suhtautuu rohkean toiveikkaasti uusiin asioihin, eikä ahdistu esimerkiksi vieraista koirista, ihmisistä tai yksinolosta, on yhteiselonne ja hoitotoimenpiteet jatkossa mutkattomampia.
Pentu voi tavata uusia ihmisiä heti kotiuduttuaan kunnolla. Anna pennun aina edetä omaan tahtiinsa. Pentua tervehtiviä henkilöitä kannattaa neuvoa odottamaan, että pentu tulee heidän luokseen sen sijaan, että he syöksyvät itse pennun luo.
Pennun kanssa kannattaa myös käydä monenlaisissa eri paikoissa, heti kun sen rokotesuoja on valmis. Matkusta koiran kanssa erilaisilla kulkuneuvoilla, käy koiraystävällisessä ostoskeskuksessa ja vilkaaasti liikennöidyissä paikoissa. Etene askel kerrallaan, jotta pentu ei kuormitu liikaa.
Vieraita koiria pentu voi tavata, kun sen rokotukset ovat kunnossa eli noin neljän kuukauden ikäisenä. Aloita tutustuttamalla pentu ensin tuttuihin koiriin, jotka ovat varmasti pennulle turvallisia ja riittävän rauhallisia leikkikavereita. Liian innokkaat tai ärhäkät koirat voivat pelästyttää pennun ja pahimmillaan pentu voi pelätä muita koiria koko loppuelämänsä ajan.
Pentua kannattaa aktivoida päivittäin. Leiki pennun kanssa, opeta sille uusia temppuja tai keksi jotain muuta hauskaa yhteistä puuhaa. Yhteinen tekeminen vahvistaa suhdettanne ja parantaa kontaktia koiraan. Kun olet pennun silmissä mielenkiintoinen asioiden mahdollistaja, se on vastaanottavaisempi aloitteillesi.
Hyvä aika aktivoida pentua on ennen ruokaa. Silloin pentu on nälkäinen ja tekee mielellään temppuja saadakseen herkkuja. Osan pennun päivittäisestä ruoka-annoksesta voi käyttää koulutushetkien herkkuina - näin ylimääräisiä herkkuja ei kerry liikaa, eikä pennulle pääse kertymään ylipainoa.
Luoksetulo on yksi tärkeimmistä taidoista ja sitä kannattaakin harjoitella päivittäin. Opeta pentu tulemaan luokse aina, kun se kuulee oman nimensä. Harjoittele luoksetuloa eri paikoissa ja eri tilanteissa, jotta pentu oppii tulemaan luokse myös ärsykkeistä huolimatta. Muista palkita pentu runsaasti aina, kun se tulee luoksesi. Nameja kannattaa pitää mukana taskussa, kun liikut ulkona pennun kanssa.
Pennulle kannattaa hankkia erityyppisiä leluja, jotta näet millaisista leluista ja leikeistä pentu pitää eniten. Osa pennuista haluaa mielellään käyttää hampaitaan, etenkin maitohampaiden vaihtuessa, ja silloin kannattaa ostaa puruleluja ja leikkiä vetoleikkejä. Osa pennuista taas rakastaa palloja yli kaiken ja haluaa noutaa leluja. Kokeilemalla selviää, mistä juuri sinun pentusi pitää eniten. Lelu voi toimia namien lisäksi hyvänä palkkana koiralle.
Vaikka aktivointi ja yhteinen puuhastelu pennun kanssa on tärkeää, vähintään yhtä tärkeää on opettaa pentu rahoittumaan ja huolehtia, että se saa riittävästi unta ja lepoa. Pentu saattaa väsyessään mennä ns. ylikierroksille, ja kuormitus purkautuu usein ylenpalttisena riehakkuutena. Silloin omistajan on aika rauhoittaa menoa.
Yksinolo on tärkeä taito koiralle kuin koiralle. Sitä kannattaa alkaa harjoitella mahdollisimman pian kotitutumisen jälkeen, heti kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan.
Etene hitaasti ja aloita jättämällä pentu yksin aivan pieneksi hetkeksi, esimerkiksi koiraportin tai oven taakse. Palaa takaisin, kun pentu on vielä rauhallinen eikä äänetele. Sitten voit pidentää aikaa - ensin muutamiksi minuuteiksi ja sen jälkeen esimerkiksi pikaisen kauppareissun ajaksi. Harjoittelu onnistuu yleensä parhaiten silloin, kun pentu on hieman väsynyt ja valmiina päviäunilleen.
Pentu kannattaa jättää ainakin aluksi rajatulle alueelle, jotta se ei pääse tekemään tuhoja, eikä myöskään vahingossa satuta itseään. Pennulle voi jättää jotain tekemistä yksinolon ajaksi, esimerkiksi lelun tai puruluun. Varmista, ettei lelusta irtoa osia, joita pentu voi niellä.
Älä tee lähdöstä tai paluusta sen suurempaa numeroa. Pentu oppii nopeasti tunnistamaan lähtörutiinisi, ja kun olet edennyt riittävän hitaasti yksinoloharjoituksissa, pentu on luottavainen siihen, että omistaja kyllä palaa - sen ei ole syytä hätääntyä.
Pentu kannattaa viedä ulos aina heti sen herättyä ja ruoan jälkeen. Yleensä pieni pentu kannattaa kantaa ulos, jotta pissat eivät ehdi vahingossa tulla jo eteisessä tai rappukäytävässä.
Vaikka pentu ei aina tekisikään tarpeitaan heti ruoan tai unien jälkeen, kannattaa silti mennä ulos, jotta pentu oppii rutiinin. Kannattaa myös tarkkailla pentua, kun se alkaa etsiä pissapaikkaa, jotta opit tunnistamaan, milloin pennulla on hätä. Näin onnistut ennakoimaan ja ehkä välttymään pissavahingoilta kotona.
Se milloin pennusta tulee sisäsiisti, on hyvin yksilöllistä ja riippuu paljon myös omistajan aktiivisuudesta. Yleensä pentu kuitenkin oppii sisäsiistiksi noin 6-12 kuukauden ikään mennessä.
Jos olet aktiivisesti vienyt pentua ulos, mutta se silti tekee usein tarpeensa sisälle, kannattaa pentu viedä eläinlääkärin tarkistettavaksi. Kyseessä voi olla esimerkiksi virtsatietulehdus, jonka oireena on muun muassa pidätysongelmat.
