Kilpirauhasen liikatoiminta kissalla

Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on maailmanlaajuisesti yleisin vanhempien kissojen hormonaalinen aineenvaihduntasairaus. Hypertyreoosissa kilpirauhanen tuottaa liikaa elimistön aineenvaihduntaa säätelevää kilpirauhashormonia. Sairaus kehittyy tyypillisesti yli 8-vuotiaille kissoille.

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa eli hypotyreoosissa kilpirauhashormoneita erittyy liian vähän. Hypotyreoosi on kissoilla erittäin harvinainen. Koirilla sen sijaan hypotyreoosi on huomattavasti yleisempää kuin hypertyreoosi.

Anatomia

Kilpirauhanen koostuu kahdesta lohkosta, jotka sijaitsevat kissan henkitorven molemmin puolin, noin kurkunpään korkeudella. Terveellä kissalla kilpirauhaset eivät ole tunnettavissa. Tunnustelu tehdään nostamalla kissan päätä varovasti ylöspäin ja sivelemällä kevyesti kissan kaulaa.

Fysiologia

Kilpirauhanen ohjaa elimistön aineenvaihduntaa erittämiensä hormonien avulla. Tärkeimmät kilpirauhasen erittämät hormonit ovat tyroksiini ja trijodityroniini.

Liikatoiminnan aiheuttaja

Mikä aiheuttaa hypertyreoosin? Lähes aina liikatoiminnan aiheuttajana ovat kilpirauhasen hyvänlaatuiset uudismuodostumat, adenoomat. Uudismuodostumat voivat olla myös pahanlaatuisia, mutta se on erittäin harvinaista. 

Uudismuodostumia on n. 70%:ssa molemmissa lohkoissa ja usein suurentuneen kilpirauhasen pystyy havaitsemaan tunnustelemalla. Kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttajaa ei vielä tiedetä, mutta sairautta tutkitaan jatkuvasti.

Oireet

Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa koko elimistön aineenvaihdunnan kiihtymisen. Yleisimpiä liikatoiminnan oireita ovat: laihtuminen lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta, muutokset käytöksessä (esimerkiksi levottomuus ja aggressiivisuus), sydämen sykkeen kohoaminen, sivuääni ja rytmihäiriöt, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä oksentelu. Joillain kissoilla on myös ripulia, kiilloton ja takkuuntuva turkki sekä lisääntynyttä karvanlähtöä.

Osa kissoista saattaa muuttua tavallista passiivisemmiksi, ne syövät vähemmän ja hakeutuvat mielellään omiin oloihinsa. Koska kilpirauhasen liikatoiminta on yleisempää vanhemmilla kissoilla, saattaa kissalla olla samanaikaisesti muitakin sairauksia. Kissan rotu ja sukupuoli eivät vaikuta sairastumisalttiuteen.

Diagnoosi

Diagnoosi tehdään tyypillisten oireiden, huolellisen yleistutkimuksen sekä verinäytteessä todetun kohenneen kilpirauhashormonin pitoisuuden perusteella. Joissain tapauksissa suurentuneen kilpirauhasen voi lisäksi havaita tunnustelemalla.

Kilpirauhashormonin pitoisuuden ollessa korkea, on diagnoosina kilpirauhasen liikatoiminta. Toisinaan kissa tutkitaan niin aikaisessa vaiheessa, että arvot eivät ole ehtineet nousta. Silloin kissalta otetaan uusi näyte joidenkin viikkojen kuluttua. Hormonipitoisuus vaihtelee jonkin verran myös vuorokaudenajan mukaan. Myös muut sairaudet kuten tulehdukset, sokeritauti sekä maksa- ja munuaissairaudet voivat vaikuttaa hormonitasapainoon, jolloin kilpirauhashormonin pitoisuutta ei voida määrittää luotettavasti.

Kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavat kissat ovat yleensä jo iäkkäämpiä, mistä syystä muiden sairauksien mahdollisuus tulee sulkea pois. Hypertyreoosia sairastavat kissat ovat yleensä erityisen herkkiä tutkimuksen ja verinäytteen oton aiheuttamalle stressille, joten kissa tulee tutkia mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä. 

Kilpirauhasen liikatoiminnan tärkeimpinä erotusdiagnooseina ovat sokeritauti, maksasairaudet, munuaisten vajaatoiminta sekä kasvainsairaudet.

Hoito

Kilpirauhasen liikatoiminta on hoidettavissa. Hoitovaihtoehtoja on useita.

Tabletit

Kilpirauhasen liikatoimintaa lääkitään usein metimatsoli- tai karbimatsolitableteilla. Lääkkeet hidastavat tyroksiinin ja trijodityroniinin tuotantoa. Kissa tulee lääkitä päivittäin koko sen elämän ajan.

Lääkkeen aloittamisen jälkeen ensimmäinen kontrollikäynti on yleensä 2-3 viikon kuluttua. Kontrollikäynnillä kissa tutkitaan ja siltä otetaan uusi verinäyte, jotta voidaan määrittää lääkkeen oikea annostus. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana kontrollikäyntejä on noin 3–4 viikon välein ja sen jälkeen 1–2 kertaa vuodessa kissan yleiskunnosta riippuen.

Lääkitys voi aiheuttaa sivuvaikutuksia kuten ruokahaluttomuutta, maksa-arvojen kohoamista, oksentelua, verihiutaleiden puutosta, kutiamista ja ihottumaa. Toisinaan lääkitys joudutaan lopettamaan sivuvaikutusten takia. Moni kissanomistaja valitsee ainakin aluksi lääkityksen, sillä se on helppo ja suhteellisen halpa hoitomenetelmä. Lääkitystä tulee kuitenkin yleensä jatkaa koko kissan elämän ajan, mikä yhdessä kontrollikäyntien kanssa aiheuttaa kustannuksia. Myös tablettien antaminen kissalle saattaa olla haastavaa.

Leikkaus

Pitkäkestoisempia tuloksia antava hoitomenetelmä on poistaa yliaktiivinen kilpirauhanen kirurgisesti. Leikkausta varten kissan vointi tulee ensin stabiloida tabletteina annettavalla lääkityksellä.

Kilpirauhasen poistaminen kirurgisesti on haasteellista, sillä yliaktiivista kilpirauhasta poistettaessa lisäkilpirauhasten tulee säilyä vahingoittumattomina. Lisäkilpirauhaset ovat elintärkeitä kissan kehon kalsiumtasapainolle. Tämän takia kissan veren kalsiumtasoa seurataan leikkauksen jälkeen verinäytekontrolleilla ja tarvittaessa kissalle annetaan kalsiumlisää. Kalsiumin puutteen oireita ovat muun muassa levottomuus, muutokset käytöksessä ja kouristukset.

Toisinaan kilpirauhasen liikatoiminnan oireet jatkuvat leikkauksesta huolimatta. Syynä siihen voi olla, että kaikkea kilpirauhaskudosta ei ole onnistuttu poistamaan leikkauksella.

Ruokavalio

Hypertyreoosia voidaan hoitaa myös erityisen lääkeruokavalion avulla. Koska jodia tarvitaan kilpirauhashormonien muodostumiseen, voidaan vähäjodisen ruuan avulla saada kilpirauhashormonin pitoisuus laskemaan. Erittäin tärkeää on, että kissa ei saa lääkeruuan lisäksi mitään muuta ruokaa tai namipaloja. Tässäkin hoitomuodossa säännölliset kontrollikäynnit ovat välttämättömiä.

Radiojodihoito

Neljäs hoitomenetelmä on radioaktiivista jodia sisältävän ruiskeen antaminen, radiojodihoito. Radiojodihoidon hoitotulos on yleensä pysyvä. Kilpirauhanen kerää jodia itseensä, joten radioaktiivinen jodi hakeutuu kilpirauhaseen ja tuhoaa säteilyllään yliaktiivisen kilpirauhaskudoksen. Terve kilpirauhaskudos palautuu ja alkaa tuottaa hormoneja normaalisti.

Radiojodihoitoon liittyy vain muutamia ohimeneviä sivuvaikutuksia kuten äänenmuutos ja nielemisvaikeudet.

Radiojodihoitoa antavalla klinikalla tulee olla erityiskoulutettu henkilökunta ja välineistö. Tällä hetkellä Suomessa radiojodihoito on saatavilla vain Vet4Cat kissaklinikalla Tampereella. Hoidon jälkeen kissan täytyy viettää noin viikko klinikalla. 

Hoidon komplikaatiot

Kilpirauhasen liikatoiminta voi peittää alleen munuaisten vajaatoiminnan oireet. Munuaisten vajaatoiminta on yleistä erityisesti keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla kissoilla. Kissojen munuaisarvot tutkitaan aina ennen lääkityksen aloittamista sekä kontrollikäynneillä.  

Kilpirauhasen liikatoiminta on siis hoidettavissa oleva sairaus. Kuitenkin hoitopäätös räätälöidään aina yksilöllisesti huomioiden kissan mahdolliset muut sairaudet, lääkitysmyönteisyys sekä omistajan hoitomahdollisuudet.

Tykkää? 1 lukijasta 2 tykkäsi tästä, arvosana , 2,5 tähteä